Viimeisellä luennollamme käsittelimme mediakasvatusta, medialukutaitoa sekä lapsia median käyttäjinä. Luento sai minut miettimään kuinka tärkeää mediakasvatus yleensäkin on, etenkin lapsille, jotka ovat nykyään kaiken tiedon äärellä muutamien klikkailujen päässä. Media on tärkeä väline, ja hyödyllinen kun sitä osaa oikein käyttää. 

Mediataitoja olisi hyvä opettaa kaikille. Yhä useammin on ilmennyt erilaisia tapauksia esimerkiksi Facebookissa, missä on loukattu milloin ketäkin. Jopa kansanedustajat eivät ole nähtävästi tienneet mitä saa sanoa ja missä. Median käyttäjät tarvitsevat mediaan liittyviä taitoja kuten mediakriittisyyttä ja sen lukutaitoa. Tärkeää on myös osata julkaista oikein sisältöä mediassa. Kun katselee sosiaalisten medioiden päivityksiä huomaa kyllä, että toisten kunnioitus on välillä saattanut täysin unohtua.
 
Luennolla pohdimme myös lapsen oikeutta median käyttäjänä. Kävimme lävitse YK:n yleissopimuksen (vuonna 1989) jonka mukaan;

• Lapsella on oikeus käsitellä ja tulkita mediaa, joka on oikeaa ja turvallista
• Lapsella on oikeus saada suojelua uhkaavalta ja vaaralliselta medialta
• Lapsella on oikeus kokea mediaa aikuisen seurassa
• Lapsella on oikeus mediakasvatukseen, jossa hän saa käyttöönsä asianmukaisia mediataitoja

Minusta voisimme muistaa erityisesti tämän kohdan:  ” Lapsella on oikeus kokea mediaa aikuisen seurassa”, usein aikuiset ja vanhemmat keskittyvät hallitsemaan ja säätelemään mediassa vietettyä aikaa, kuin taas sen sisältöä. Lyhytkin aika väärää sisältöä voi järkyttää lapsen maailmaa. Kun taas muutaman tunnin dokumenttielokuva voi opettaa vaikka ja mitä, aika ei ole ratkaiseva tekijä. Oikeus kokea mediaa aikuisen seurassa on lapselle merkityksellistä, johon tulisi kiinnittää enemmän huomiota.  Lapsilta ei pitäisi kieltää median käyttöä, päin vaston. Se on erittäin hyödyllinen oppimisympäristö, kun sitä osaa oikein käyttää.

Kuten jo aikaisemmin kerroin media on iso osa meidän arkea. On hyvä tietää miten sitä tulisi myös hyödyntää esimerkiksi omassa ammatissaan.
 
Tänään käsittelimme Digitaaliset mediat työvälineinä-kurssin toisella luennolla mm. median hyödyntämistä oppimisessa, tekijänoikeuksia ja median mobiilisuutta. Yksi aihepiiri jäi kuitenkin erityisesti mieleeni, median hyödyntäminen oppimisessa ja Hole In The Wall eli
HiWEL, projekti.
 
Perehdyimme Hole In The Wall-Projektiin. Tiivistettynä projekti kohdistuu Intiaan, missä esimerkiksi köyhällä maaseudulla ei ole lainkaan opettajia, koske he lähtevät töiden perässä kaupunkeihin. Lapset eivät maaseudulla saa opetusta, jolloin syrjäytymisen ja köyhyyden oravan pyörä saa jatkoa. Hole in The Wall –projektin tarkoituksena on ”virtuaalisen liitutaulun” avulla antaa lapsille mahdollisuus oppia. Itse en ollut aikaisemmin kuullut projektista.
 
Käytännössä tämä Hole In The Wall, tarkoittaa reikää seinässä. Se myös kirjaimellisesti toteutettiin. Keskelle kylää seinään tuotiin tietokone nettiyhteydellä kaikkien kyläläisten vapaaseen käyttöön. Erityisesti lapset olivat olleet tästä kiinnostuneita.
 
Projektin tulokset yllättivät itsenikin. Aluksi olin hieman skeptinen ajatuksen suhteen, että onko tietokone nyt niin suuri apua, olisiko sillä rahalla saatu jotain enemmän aikaiseksi?!? Erityisesti lapset olivat vain muutaman kuukauden aikana oppineet median lukutaitoa, englannin kieltä, matematiikkaa, luonnontieteitä… myös heidän sosiaaliset taidot kehittyivät. Toivottavasti projektin tulokset pitävät paikkansa. Hieno juttu.
 
Testauskerran jälkeen tietokoneita on viety yli 300 kylään nettiyhteydellä varustettuna, tuloksien mukaan jo yli 300 000 lasta on hyötynyt tietokoneesta.. toivottavasti projektia jatketaan vielä
 
Alla linkkejä ja lisätietoa projektista.
 
http://www.ted.com/talks/sugata_mitra_shows_how_kids_teach_themselves.html
 
http://www.hole-in-the-wall.com/

Ihmisten oppiminen jatkuu koko elämän. Varsinkin nyt kun elämme ns. suoritusyhteiskunnassa, elinikäinen oppiminen korostuu merkittävästi. Koko ajan on opittava lisää ja lisää entistä tehokkaammin ja monipuolisemmin, koko ajan on oltava ajan hermolla eikä mikään tunnu riittävän.

Elinikäiseltä oppimiselta emme kuitenkaan voi välttyä. Mielestäni erilaiset sosiaaliset media helpottavat arkipäiväisiä askareitamme huomattavasti ja säästävät kallista aikaamme.  On vaikea edes kuvitella elämää ilman sosiaalista mediaa.

Ennen menimme kirjastoon, nykyään ”googlaamme”. Ennen kirjoitimme muistiinpanoja ja kävimme luennoilla, nykyään näppäilemme muistiinpanomme taulutietokoneisiin eli tabletteihin ja katsomme verkkovideoluentoja aamupalapöydässä. Tietoyhteiskunta koetaan monesti negatiivisena asiana. ”ollaan koneiden ääressä” ”ei käydä ulkona” ”pelataan väkivaltaisia pelejä ja hakataan konetta” ”ei olla yhteydessä muuhun maailmaan” ”ei siellä netissä tarvitse koko elämäänsä jakaa”… tällaiset lauseet ovat varmasti monille tuttuja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että eläminen tietoyhteiskunnassa ja tiedon äärellä helpottaa elämäämme kummasti. Säästämme aikaa, ja voimme käyttää sen halutessamme muuhun mielekkäämpään toimintaan.

Voimme oppia sosiaalisen median välityksellä melkeinpä missä vain ja milloin vain. Internet ja sosiaalinen media on lähes aina saatavilla.Tiedonhankinta on helpottunut esimerkiksi avoimien tietosanakirjojen kuten Wikipedian myötä todella paljon. Eipä tarvitse syysmyrskyssä painella kirjastolle, vaan voimme kotisohvalta vaivattomasti muutamalla klikkauksella etsiä vastauksen mietityttäneeseen asiaan. Voisiko oppiminen siis käydä yhtään helpommin? Monet kurssi- tai koulutusmateriaalit ovat myös kätevästi saatavilla verkossa. Kursseja pystymme suorittamaan myös verkkokurssin-muodossa, katsomalla videoluentoja, kirjoittamalla Moodle-alustoille ja keskustelemalla chateissa tai foorumeilla muiden oppijoiden kanssa. Ei ole väliä oletko 10, 30 tai 50-vuotias, kunhan osaat jotenkin tietokonetta käyttää, niin oppimateriaalit ja oppiminen ovat aina läsnä!

Ensimmäisellä luennolla käsittelimme median eri ulottuvuuksia.  Mitä media on ja miten se vaikuttaa elämäämme?

Median vaikutus ihmiselämäämme on kasvanut merkittävästi viime vuosina.  Siitä on muodostunut kiistatta yksi tärkeä ulottuvuus, miltä emme voi enää välttyä. 

Medioita on olemassa erilaisia; hypermedia, sosiaalinen media, digitaalinen media, multimedia jne…  Sosiaalinen media, kuten Facebookin kaltaiset yhteisöpalvelut ja erilaiset foorumit, ovat olleet tänä päivänä kovasti puhuttanut aihe.  Eikä ihme. Esimerkiksi Facebookissa on jo noin 540 miljoonaa uniikkia kävijää, jotka käyttävät lähes päivittäin kyseisestä yhteisöpalvelua, missä jakavat elämänsä tapahtumia muille mm. kuvien, videoiden, kirjoitelmien ja äänen välityksellä.

Kun pohdiskelen median vaikutusta itseeni, huomaan että se on iso osa tavallista arkipäivääni. Aamulla ensimmäiseksi avaan tietyn radiokanavan, tämän jälkeen luen päivän uutiset yleensä internetistä,  tarkastan sähköpostit, netpostin (postin verkkopalvelu) sekä Facebookin. Skypenikin on jo auennut ja odotan mahdollisia videopuheluita eri puolella maapalloa asuvilta ystäviltäni.. Kun suosikki radio-ohjelmani loppuu avaan tarvittaessa television ja laitan sitä kautta musiikin pauhaamaan. Kun lähden kotoa, otan mukaani jonkinlaisen musiikkisoittimen/radion, matkassa kulkee myös supernopealla netillä varustettu matkapuhelin, missä Google, Facebook, Twitter, erilaiset videot, uutiset, Messenger, Skype, Spotify… ovat valmiudessa. Illalla tarkistan sähköpostini vielä uudelleen ja katson mahdollisesti kympin uutiset. Media on siis läsnä arjessani. Se kuuluu päivittäiseen elämääni ja on aina mukana.

Toisaalta nautin hetkistä jolloin pääsen mediasta hetkeksi eroon. Mökki, mitä 3G-verkot eivät vielä ole tavoittaneet, sähköä ei ole ja ylimääräiset pömpelit ovat vielä toistaiseksi jääneet kotiin, rauhoittaa mieltäni. Minun ei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa.